160/366 Ihmiset, joita ennen olimme

Oletteko miettineet elämänmuutosta siltä kannalta, että isojen muutosten äärellä joutuu usein luopumaan eri osista itseään? Ehkä sellaisistakin vanhoista osista, joista tykkäsi valtavasti, vaikka muutoksen myötä ja kokonaisuutena kokisikin saaneensa parempaa tilalle ja päätyneensä lähemmäs omaa itseään.

On jännä todeta, en ole enää kovinkaan tiiviisti yhteydessä kaikkien tyyppien kanssa, jotka minä ennen olin. Sitä tämä ihmisen elämä taitaa olla, muutoksen virtausta ja itsekin muovautumista siinä samalla.

Jos mietin itseäni kotikaaoksessa eläneenä nuorena, Saksassa asuneena ja tiiviisti saksalaisuuteen sidoksissa olleena yliopisto-opiskelijana, asiantuntijana palkka-töissä, pitkään rakkautta etsineenä naisena tai viestintä- ja valmennusyrittäjänä toimivana aviovaimona, niin voin vain todeta, että matka on ollut pitkä ja joka vaiheessa arkea on pyörittänyt hieman erilainen minä.

Kun nyt visioin parasta itseäni ja kukoistustani, ei ole helppo määritellä, että millainen tulevaisuuden minän toivoisi olevan – millaiselta oma kukoistuksen ja elämän arkirealismi voisi näyttää? Mikä rooli siinä entisillä minuuksilla on? Oletko sinä pohtinut tällaisia?

Moni asia, joiden nopeasti saattaisin ajatella tuovan minulle onnea – vaikka hävittäjälentokonelento – ovat kuitenkin nuoremman minän unelmia. Jos jokin juttu oli tärkeä 20 vuotta sitten, onko se nyt mukaan ottamisen arvoinen tälle matkalle kohti huomisia?

Aiemmasta muutosmylleryksestäni muistan elävästi sen raskaan prosessin, jossa piti käydä läpi kaikki elämän yksityiskohdat ja miettiä, mikä niiden rooli elämässäni on ja miten ne heijastelivat taakkojani, joista olin vasta tullut tietoiseksi. Se vaati paljon aikaa ja energiaa, huh!

Tässä muutosprosessissa en ole vielä päätynyt samalla intensiteetillä sen pohdinnan äärelle, että mikä aidosti tuottaa minulle ja läheisilleni iloa ja hyvinvointia, mutta uskon senkin näkökulman nousevan, jahka voimme arjessa liikkua taas täysin vapaasti.

On jännä, etten osaa oikein edes kuvitella, miten tämä kohta puolivuotinen olisi mennyt ilman koronaa ja missä olisin nyt. Osaisitko sinä? Tässä sitä kuitenkin ollaan ja etiäpäin menossa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *