11. Sisäiset minät ja aiempien elämänvaiheiden kaiut

Olen aamusivuillani tullut maininneeksi monta erilaista sisäistä minää.

Kun mukaan eilen hyppäsi vielä sisäinen savolaiseni, oivalsin, että sisäisiksi kutsumani tyypit taitavat olla sellaisia puolia minussa, jotka ovat olleet aiemmissa elämänvaiheissani aktiivisia tai tärkeitä juttuja. Niistä tekee sisäisiä se, etten nykyarjessani tule antaneeksi niille kovin paljon tilaa.

Sisäinen savolainen – Lukioikäisenä vietin kesiä Savossa ja opin huastelemmaan sujuvasti. Pääkaupunkiseudun puhekieli on nuoruuden kieleni, ja Pirkanmaalla asuessa tamperelainen nuotti on tarttunut puheeseeni. Savo on silti lempimurteeni.

Fanitin aikoinaan kuopiolaista lentopallojoukkuetta ja halusin isona asua Kuopiossa ja käävä maetokaapassa savoksi. Lukiovuosien jälkeen en ole kuitenkaan Savvoon ossaatuna, vaan elämä on kuljetellut muille suunnille. Rakkaus kieleen on silti säilynyt ja on jonkinlainen, tärkeäkin osa minua.

Sisäinen saksalainen – Vuonna 1997 aloitin saksan opiskelun Tampereen yliopistossa ja silloin leimahti elämää suurempi lempi Saksaan, saksaan ja saksalaisiin. Asuin ERASMUS-vaihdossa 10 kuukautta Bremenissä ja löysin sieltä henkisen kotini. Monesti lähden sieltä itkun kanssa pois.

Rakastan sitä avoimempaa, värikkäämpää minua, joka saksalaisessa vuorovaikutuksessa nousee esiin. Saksalaisissa rakastan sinun ystäväsi ovat minun ystäviäni -ajattelua ja sitä, että sukulaiset, naapurit ja vieraat mahtuvat yhteen pöytään.

Keskieurooppalaisen kulttuurin rajapinnassa on ihmisen hyvä olla, jos minulta kysytään.

Sisäinen sotilaslentäjä – Katsoin nuorena liikaa Top Gunia, myönnetään. Haaveilen yhä startista lentotukialuksen katapultista – pitäähän ihmisellä toteutumattomia haaveita olla. Innostun, jos leffoissa tai sarjoissa joku on entinen hävittäjälentäjä, niin kuin Harm Kunnian miehissä tai Henry Rouva ministerissä.

Tätä minää olen ilahdutellut kaksipaikkaisen metanolidragsterin ja vuoristoratojen kyydissä sekä karting-auton ratissa, mutta oma limiitti on löytymättä. Sanovat sietokyvyn madaltuvan vanhetessa, niin ehkä pian riittää vähempikin?

Millaisia sisäisiä sinuuksia sinulla on ja miten teet niitä onnelliseksi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *