20. Yksinäisyyden ydin ja yhdessä kasvaminen

Isot muutosprosessit haastavat meitä monin tavoin. Ne kuljettavat meitä tietoisesti ja alitajuisesti aiempien kasvun paikkojemme ja muutoksen malliemme äärelle.

Ennen tätä rakkauden ja yhteisyyden arkea kasvoin ja muutuin aina yksin, kasvamalla suhteista ulos. Kyllähän se silloin toimi ja oli aina jonkinlainen helpotuskin. Elämäni oli koko nuoren aikuisuuteni yksinpärjäämistä, joka oli minulle turvattomuudessaan tuttua.

Huomaan, että rakkauteen juurtuminen on muuttanut minua. Tätä muutosta rakennan erilaisille perustuksille kuin koskaan aiemmin. Myös kompromissien ja valintojen kautta, jotka eivät ole vain minua varten. Se tuntuu hyvältä.

Silti huomaan, että muutos tökkii minussa vanhoja mallejani tai että unessa saatan olla tilanteessa, jossa ei halutakaan olla yhdessä ja olen etsimässä kotia yksin. Helpotuksen sijasta tunnen suurta lohduttomuutta – ja helpotusta herätessäni aamuun, jossa kaikki olikin vain unta.

Ennen olin salaa ylpeä siitä, etten tarvinnut ketään tai päästänyt ketään ihoni alle. En yksinkertaisesti uskaltanut. Läheisyys tuntui uhkaavalta. Nyt olen oppinut, että mikään ei tunnu niin hyvältä tai ehjää yksinäisyyden aukkoja meissä niin kuin rakkaudellinen syli. Sellainen parisuhde, jossa kasvulle (ja ihan kaikelle meissä) on tilaa.

Iso muutos ei ole vain syömistä, nukkumista ja liikkumista, vaan se vaatii laittamaan elämän pelipöydälle joka lantin ja kaiken mitä meissä on. Ja sitten katsotaan, mitä syntyy…

Ennenkin elämä on kantanut, joten luotto on kova, että niin käy nytkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *