22. Liebe fürs Leben – rakkautta elämään tai elinikäistä rakkautta

Olin eilisaamuna harmistunut, enkä tiennyt miksi. Edellinen päivä oli kiva: kävin yrittäjäkaverin kanssa Munkkikahvilassa glögillä ja tapaamisessa valmennustilassani Tampereella. Niissä ei ollut mitään harmillista. Mieleeni hiipi sitten, että olin katsonut illalla saksalaista minisarjaa. Mutta eihän se minua surulliseksi tee – vai tekeekö?

Aamusivuni äärellä tajusin, että minulla on ikävä Saksaa – sitä fiilistä, joka minulle saksaksi vuorovaikuttaessa tulee. Olen elänyt siinä ikävässä jo vuosikymmeniä, ei se uutta ole. Asuessani Saksassa nuorena päätin, että muutan tänne – ihan pian, kunhan on sopiva hetki. Siitä on nyt 20 vuotta, ja aina jokin hyvä syy – rakkaus tai työ – on pitänyt minut Suomessa.

Saksalainen minäni on rempseämpi, eläväisempi ja hehkuvampi kuin suomalainen minäni. Ehkä onkin niin, että saksalaisessa minässäni on sitä asennetta ja energiaa, jota nyt haen lisää elämääni. Olen kauan pohtinut, että mikä suomalaisessa kulttuurissa luo sen pohjavireen, että pitää vetää säästöliekillä, jottei olisi muille ns. liikaa. Siitä rohkenen olla varma, että asia on ennemmin kulttuurinen kuin että vain minä huvikseni tempoilisin. Onko se sitten sitä, että tasapäistämisen kulttuurissa olisi hyvä olla samanlainen?

Tutkin illalla sitten, miten saisin elämääni lisää Saksaa ja saksaa. Hain netistä tietoa saksalaisista luovuuslomista ja retriiteistä. Tarjontaa on paljon, pitää vain valita mieleiset. Haluaisin uusia saksalaisia ystäviä, mihin sopivat retriitit voisivat tarjota ihanteelliset edellytykset. Aikoinaan mietin myös saksalaiselle ryhmämatkalle osallistumista, kun ne ovat myös halvempia kuin suomalaisten matkanjärjestäjien. Se voisikin olla seikkailu!

Aina ei silti tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Perustin taannoin (syyskuussa 2018, tarkistin) saksankielisen Jawohl-keskusteluryhmän, jonka naisten kesken taiteilemme luovasti tälläkin viikolla. Lempäälän ryhmälle vain uusia tapaamiskutsuja matkaan ja Tampereen pitkään aiottu Jawohl-tapaaminen kalenteriin, niin johan alkaa arki saksankielistyä. Ja on sitä kaikenlaista muutakin tarjontaa. Toimeen tarttumista vaille siis vain.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *