24. Alisuoriutuminen jäytää sielua

Lähdin tänään pohtimaan ensin armollisuus-sanaa, joka herättää kosolti ajatuksia ja tunteita. Jokainen meistä määrittelee sen varmaan omalla tavallaan.

Omat assosiaationi liikkuvat spontaanisti Älä vaadi itseltäsi liikaa- tai Päästä itsesi helpolla -tulkintojen maastoissa. Heti perään seuraa kysymys, että syntyykö tämä muutostarpeeni siitä, että en ole vaatinut itseltäni tarpeeksi? En ole ollut kurinalainen, vaan luovuttanut fiiliksen mukaan. Minulla on sillekin perusteluja, että miksi olisi ehkä syytä tyytyä vähempään.

Koko elämän minusta on tuntunut, ettei parastaan edes voi tai kannata antaa, kun vähempikin riittää. Tulisi vain sanomista. Harvassa kohtaa on ollut tilaisuutta panna koko potentiaaliaan likoon ja katsoa, mihin tästä mimmistä oikeasti on. Jos liika tekeminen kuormittaa ihmistä, niin tekee jatkuva alisuoriutuminenkin. Se jäytää sielua.

Tony Robbins sanoi I’m not your guru -dokkarissa, että hän “ei pysty hyväksymään osaksi itseään mitään, mikä on vähemmän kuin mitä hän voi olla”. Mä niin tiedän sen tunteen.

Yrittäjäksi lähdettyäni minussa alkoi itää oivallus, että puolivaloilla en voi toteuttaa sitä parasta visiota, joka minulla on elämälleni ja liiketoiminnalleni. Jos olen hiljaa, asiakkaani eivät tiedä, millä tavoin juuri minä voisin heitä auttaa. Jos en astu esiin, liiketoimintani ei voi kukoistaa eikä luoda niitä kohtaamisia ja sitä merkityksellisyyttä, jotka ovat kaiken ydin.

Silti olen oppinut olemaan armollinen siinä, etten puske itseäni kohti mitään, mikä ei ole minua varten. Se vaatii itsetuntemusta ja hyviä peilejä. Kuitenkin itseltään tarpeeksi vaatiminen ja sopiva hyvinvointinsa eteen puurtaminen on myös itsensä rakastamista. Sitä opiskelen nyt.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *