37. Miten eletään todeksi jotain ihan uutta?

Nyt on sitten elämänrytmin muutos tarjonnut jotain ei niin toivottua. Heräsin kolmelta, eikä nukuta, vaikka väsyttää. Uusi kokemus kaltaiselleni uppotukkinukkujalle.

Katselin Jason Silvan hengästyttäviä Instagram-videoita ja mieli laukkaa nyt korkealentoisilla ihmisyyden tangenteilla. “Voit kohdata toisen vain niin syvästi kuin olet kohdannut itsesi”, oli eräs hienoista pohdinnoista siellä. Joskus Jasonilla oli huikeita videoita etsijyydestä ja fire in the bellystä, ne käsitteet tunnistan myös omikseni.

Suuret muutokset ovat jänniä. Ne tekevät joskus vaikeaksi vastata kysymykseen “Kuka sinä olet?”. Olen jotain jatkumolla sen välillä kuka en enää ole tai edes haluaisi olla ja kuka minusta on tulossa, kuka voisin olla. Jos valokeilan suuntaa tähän johonkin suunnilleen staattiseen juuri nyt, niin miten sen voisi ilmaista?

Muutoksen välitilassa huomaa, että vaikka uusi itse ja uusi paradigma on muotoutumassa, niin joskus tulee esittäytyneeksi samoilla vanhoilla stooreilla, joista ei halua enää pitää kiinni ja silti kuitenkin jumittaa niissä. Energia vaikuttaa tähän paljon – matalissa energioissa sitä on ihan eri moodissa itsessään kuin hyvässä vireessä.

Tavallaan pitäisi määritellä, keneksi haluaa kasvaa ja kertoa niitä stooreja juurtuakseen pikkuhiljaa siksi ihmiseksi. Fake it, until you become it. Samalla ei aina nopeassa virtauksessa, uuden ihmisen kanssa, tiedä, mitä ne stoorit ovat. Jos vähän laiskottaa, on helpompi valua vanhaan uraansa ja sitten pyöritellä silmiään kulahtaneille jutuilleen.

Ei muutos koskaan ole suoraviivaista. Pienistä kirkkaan tietoisuuden hetkistä se kuitenkin rakentuu – löytyy jokin uusi sivulauseen sanaväli, joka on totta ja joka voimistuu ajan myötä kokonaiseksi sanaksi, lauseeksi ja tarinaksi. Vanha, tarpeeton, itselle toimimaton jää kuin itsestään pois. Ja niin on hyvä.

Joskus muutoksen pajatso tyhjenee kerralla, joskus siihen pitää latoa kolikko toisensa perään, kunnes elämä on valmis naksahtamaan pysyvämmin eri asentoon.

I’ve lost touch with many people I used to be. Sitä tämä elämä tuntuu olevan, matkaa kohti valoa ja sisäistä vapautta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *