39. Kenelle me puhumme ja ketä kuuntelemme matkan varrella?

Tämä viikko on ollut minulle moninainen. Olen ollut innostunut ja hyvässä vireessä, toisaalta havainnoinut kuormittuvani ärsyketulvista – viestiketjujen ja taustahälyn kohinasta.

Moni teistä on nyt kertonut viesteissä tai live-tapaamisissa näkemyksiään tästä muutoksestani ja näistä kirjoituksistani. Jokainen näkemys on arvokas ja kiitän niistä, samalla jokainen ajatus tai neuvo kertoo ennen muuta antajastaan ja siitä, missä hän on nyt omassa elämässään.

Olen pitkään kokenut olevani oman tieni kulkija, vähän eri polulla kuin moni muu. Elämäni on haastanut minua joskus niin äärimmäisesti, että olen joutunut luovimaan myrskyistäni vain suunnilleen hengissä läpi. Ranta on kuitenkin aina löytynyt. Se matka näkyy minussa tänäkin päivänä, vaikkei ehkä aina ilmeisesti.

Se näkyy etenkin muutoksen vimmassa, joka minussa on. Vimmani on usein myös hämmentänyt ihmisiä ja tuntunut heistä liialliselta. Etkö sä voisi tyytyä vähän vähempään?, kysytään.

Vimmani on siitä jännä, että se on äärimmäisen voimakas ja samalla hyvin hento. Yksin ollessa se kantaa minut vaikka hyytävimpien erämaiden halki, mutta puolihuolimattomasti kyseenalaistettaessa se kyyristyy kasaan ja soimaa itseään vääränlaisuudesta.

Minulla on monesti ollut sellainen kuvitelma, että keskiverromman elämän eläneet tietäisivät hyvästä elämästä enemmän kuin minä tummista tuulista saapunut. Olen koittanut asetella pyöreitä hyvän elämän palasia kulmikkaisiin koloihini – huomatakseni, etteivät ne mene paikoilleen, vaan on etsittävä tai nikkaroitava toisenlaisia palasia.

Minun on täytynyt oivaltaa yhä uudelleen, että erilainen lähtötilanne saa vaatia erilaisia keinoja ja luottaa omaan ajatukseeni sopivasta suunnasta, vaikka sitä olisikin vaikea selittää muille. Sellainen radikaali, oksymoroninen itsemyötätunto toimii minulle kuin junan vessa.

Näiden ajatusten äärellä saan myös kiinni taas siitä toivostakin. Jokin parempi, kevyempi on mahdollista ja minunkin ulottuvillani, jos sitä päätän sinnikkäästi tavoitella. Tuolla se jo siintää, joten matka jatkuu, ystävät hyvät.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *