40. Elämän kärrypolut ja pikatiet

Ihminen on kaikessa toiminnassaan loppujen lopuksi laiska ja taloudellinen otus. On helpompaa kulkea vanhaa uraa pitkin ja ajella autopilotilla kuin lähteä joka päivä liikkeelle puhtaalta pöydältä ilman ennakko-oletuksia.

Tämä on vain hyvä asia. On tärkeää automatisoida rutiineja, jotta voimme oikeasti kiinnittää huomiomme muuttuviin pikkuseikkoihin, kuten keliolosuhteisiin tai vaaratekijöihin matkan varrella.

Samalla kuitenkin vanhoissa autopiloteissamme piilee haaste, jos haluamme niitä vetää uusille urille. Meidän valita sinnikkäästi ja toistuvasti uudet polkumme riittävän pitkään, jotta neuroplastiset aivomme ehtivät mukautua muutokseen.

Muutoksen toimeenpanossa siis kyllä riittää, että aivomme joustavat, meidän ei kannata niitä hämmentää olemalla lepsuja ja lipsuvia uusissa rutiineissamme. Toki jokainen jousto ja repsahdus sitten muistuttaa, että mitä elämä oli vanhassa urassa, jolloin muutoksen merkitys ja parhaimmillaan motivaatiokin kirkastuvat nopeasti.

Olen nyt 40 päivää nukkunut, liikkunut ja syönyt rytmikkäästi. Se osa tästä tekemisestäni alkaa tuntua jo uudelta normaalilta ja siitä on myös helppo pitää kiinni.

Haastavampi ja lipsumiselle alttiimpi on ollut vuorovaikutus maailman kanssa – työasiat, some, viestiketjut, tv, lukeminen ja muut virikkeet. Niiden suhteen on vaikeampi olla mustavalkoinen ja tehdä joka päivä samoin, joten niiden kanssa tarvitaan tietoisuutta ja itsekuria. En ole rauhoittanut iltoja ja huomaan sen itsessäni – tutkin siis seuraavaksi leppoisampaa suuntaa siinä asiassa.

Onko sinulla elämäntapamuutos käynnissä tänä vuonna? Miten se on sujunut – mitä uutta olet oppinut ja havainnut itsestäsi?

Mikä sinulle on elämässä tärkeää ja miten se näkyy kalenteristasi ja muista arjen uristasi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *