43. Ei ole parasta itseä ilman rakkautta

Eilen aloin miettiä päivän aiheeksi rakkautta. Aika iso asia alle 300 sanaan kiteytettäväksi, mutta koitetaan.

Ajattelen nyt, että ihminen ei voi kukoistaa yksin – ilman ihmisiä, jotka häntä rakastavat ja ovat rakastaneet. Rakkautta voi saada hyvässä suhteessa, perheessä tai pieninä palasina maailmalta.

Ennen nykyistä parisuhdettani pienet palaset maailmalta, satunnaisten syvien kohtaamisten ja jopa elokuvien tai ooppera-aarioiden peilausten muodossa, olivat tutumpia. Vähälläkin pärjää, mutta voiko sillä kukoistaa – ehkä jotenkin, jos ei muusta tiedä. (Monet elokuvatkin ovat kyllä kamalaa, rakkaudetonta säätöä.)

Nuorena minä elin rakkaudettomuudessa. Annoin kaikkeni saadakseni jotakin rakkauden nimikkeellä, mutta miellytin silti usein väärin. Minua ei arvostettu, enkä minä arvostanut itseäni. Rakkauden uskoja olen silti ollut aina, vaikka ohuesti siitä mitään tiesin.

Minulle rakkauden ydin kiteytyy hyväntahtoiseen ja rohkaisevaan radikaaliin rehellisyyteen. Siihen, että tulemme nähdyiksi lempeästi omina itseinämme, mutta että rakkaus näkee myös sen potentiaalin, joka meissä on – uhkavaatimatta meitä olemaan toisten mieliksi mitään.

Rehellisyyden osa on taas sitä, että olemme itsellemme ja myös toisillemme auki ja totta – otamme vastuun itsemme riittävästä ilmaisusta ja peilaamme sitä yhdessä. Rakkaus on elämän matkan todistamista ja jakamista. Sitä, että voi luottaa huomisiin eikä riidan kohdalla tarvitse miettiä yön selkään katoamista – se on ollut minulle ehkä rakkauden suurin ihme, jossa lepäämistä olen opetellut.

Rakkaudettomuus sanoo sä koskaan et muuttua saa, rakkaus haluaa meidän tulevan parhaiksi itseiksemme tavalla, joka meille on hyväksi. Rohkaisee ja haastaa kasvuun. Jättää vastuun ja vapauden meille, mutta on lähellä ja tukena, kun sitä tarvitsemme.

(Rakkaudettomuuden saa muuten helposti selville sanomalla joskus ei ja asettamalla rajansa. Jos tulee sähinää hampaiden välistä tai toinen jättää nallina kalliolle, niin silloin se on sitä. Silloin kannattaa sanoa tack och adjö ja hankkia parempaa seuraa.)

“Rakkaus on maailman valo” sanotaan Turandotin Grande finalessakin. Niin se on ja on se niin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *