47. Pienenä pysytteleminen ja näyttävämpiin kenkiin kasvaminen

Tänä aamuna mielessäni pyörii moneltakin kantilta aihe, josta en olisi aivan valmis kirjoittamaan, vaan ehkä löydän sille julkaisukelpoisen muodon.

Olen pitkään miettinyt, mikä minua pitää pienempänä kuin olen – esilläolon tutkan alla. Lapsena esiinnyin pelotta, mikä saa minut aikuisena hannaamaan esiripun suojissa? Miksi en astu esiin siten kuin voisin?

Ajattelenko, että jos olen niin upea kuin olen, minun käy huonosti? Niin olen tainnut ajatella – tietyistä, osin myös vakuuttavista syistä. Tapettiin sulautuminen ja hiljaa oleminen on tuntunut latteudessaan turvalliselta.

Puhuin amerikkalaisen kollegani kanssa ja hänen pohdintansa siitä, ettei hän pelkää epäonnistumista vaan menestystä, kuulosti tutulta. Hän viihtyi itsensä näköisessä roolissaan, josta hän saa hyvän toimeentulon, kun taas ajatus siitä, että häntä alettaisiin repiä liian isosti eri suuntiin, arvelutti häntä.

Minussa asuu unelma yrittäjyyteni rokkitähteydestä, mutta samalla en ole aivan luottanut ääneeni. Henkinen hauikseni ei ole ollut visioni kokoinen. Rohkeutta, voimaa ja luottamusta hyvään minussa kuitenkin on. Mikä minut saisi ottamaan sen loikan? En osaa siihen ehkä edes vastata. Kysymys on silti tärkeämpi, vastaus tulee kyllä.

Hyvinvointivuoteni tavoitteena, sinä tärkeimpänä, on selvittää, millainen toimijuuden rooli tässä maailmassa voimaantuneelle, itsessään lepäävälle minulle tuntuu hyvältä ja oikealta.

Minussa on toive, että ne ajattelun paradoksit, joita aiempi minäni ei ole saanut ratkaistua, loksahtavat uudelta hyvinvoivalta minältäni kohdilleen kuin itsestään. Aavistan, että niin voi olla, ja toivon todella, että niin on.

Jos sinä nyt ajattelet sitä tulevaisuuden sinää, joka on jo saavuttanut ne unelmasi, joista vasta haaveilet ja kohtaisit hänet nyt – mitä hän sanoisi ja minkä neuvon sinulle antaisi?

Ehkä minun neuvoni olisi: “Askel kerrallaan vain, olet edennyt hienosti. Jokainen askel vie eteenpäin, luota vain polkuusi ja uteliaisuuteesi. Kyllä siitä syntyy se, mitä on tarkoituskin. Niin on ollut ennenkin ja niin on nytkin.”

Kun vielä malttaisi olla hoppuilematta ihminen…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *