54. Liian kiire liikkua

Olen monesti huomannut sortuvani ihan hassunkuriseen ajatteluun – nimittäin siihen, että kun on kiire, itsestäni huolehtiminen ja hyvinvointini vaaliminen on jäänyt ensimmäisenä kalenteristani.

Olen silloin syönyt huonosti, skipannut liikuntakertoja, lykännyt laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa, tinkinyt hyvistä yöunista ja jättänyt olematta aidosti läsnä siinä mitä teen.

Vilkkaassa arjessa niihin kaikkiin pitäisi sitoutua tavallistakin vahvemmin – myös yhdessä ja suunnitelmallisesti.

Liikunta on ollut näistä minulle yrittäjän vaihtelevassa arjessa haastavin sitoutumisen paikka, josta olen tinkinyt milloin milläkin verukkeella. Nyt se on ruoka- ja unirytmin jälkeen ehdottomasti tärkein jäljellä oleva kehitysalueeni.

Huhkin eilen ja tänään taas jumpassa ja lenkkipoluilla ja heti on kirkkaampi olo. Uskon, että jokaisen tällaisen kokemuksen myötä tämä oivallus alkaa juurtua ja ohjata arjen valintojani, kun mietin, että ehdinkö ja haluanko pitää kiinni treenisuunnitelmistani.

Tärkeintä on tietysti liikkua itselle sopivalla tavalla itselle mieleisissä ympäristöissä – tarkoitti se sitten veren maku suussa kilpailemista ja itsensä haastamista tai pitkiä, rauhallisia kävelylenkkejä kevätauringosta nautiskellen – tai mitä milloinkin.

Kiitos Pokemon Gon tästäkin entisestä talven inhoajasta on tullut varsin innokas talvikävelijä, vaikka en sitä ennalta olisi ikinä arvannutkaan. Toissa joulun jälkeen olen kävellyt pelin kanssa 1265 kilometriä, joista monet olisivat ilman jääneet kävelemättä. Tulevalle kesälle haaveilen pitkistä kävelylenkeistä ja vaelluksista, ehkä myös hyvässä seurassa.

Kaikenlaista, yllättävääkin kannattaa siis kokeilla! (Wim Hofin kylmäaltistukset ja avantouinnit jäänevät tässä silti auttamatta pois kokeilulistalta.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *