57. Orpouden outo, epäilmeinen kauneus

Orpo on kauhean latautunut sana, josta tulee elämän epäoikeudenmukaisuuden, uhriuden ja säälin assosiaatioita. Vaan voisiko orpoudessa nähdä outoa ja omanlaistaan kauneutta – hyvää ja läsnäolevaa ihmisyyttä unohtamatta?

Maailman suurissa tarinoissa on paljon orpojen tarinoita. Teräsmies, Peter Pan, Kungfu Panda, Mowgli, Tuhkimo, Tarzan, Pikku-Heidi, Oliver Twist, ihanan Hugo-elokuvan Hugo, Harry Potter, James Bond, Good Will Huntingin Will ja Lara Croft ovat kaikki orpoja ja joutuneet pärjäämään elämässä enemmän omillaan kuin moni muu. Sattuneesta syystä monet näistä hahmoista ovat olleet omia suosikkejani – vasta myöhemmin olen ymmärtänyt miksi.

En ole asiaa ennen näin sanoiksi pukenut, mutta näen orpoudessa monenlaisia kauniita sävyjä. Suurin kaikista kauneuksista on varmaan vapaus – vapaus valita elämänsä ja etsiä oma paikkansa ja kotinsa sekä nähdä kauneutta erikoislaatuisissa paikoissa ja kohtaamisissa.

Samalla orpous tekee lähellä lepäämisen haastavaksi. Vaatii aikaa ja opettelua luottaa huomisiin, kun oma paikka ei ole kenenkään luona automaattisesti, vaan lupa jäädä lähelle pitää ansaita miellyttämisellä ja reippaudella. Pelastamalla maailma muidenkin puolesta, niin kuin vaikka Teräsmies, Potter tai Bond.

Monissa meistä orvoista tietynlainen tarvitsevuuden hana tippuu varmaan aika pienellä. Kun oppii tulemaan vähällä toimeen, pienillä palasilla maailmalta, sitä jotain normisettiä melkein vierastaa.

Silti orpoa ei viillä mikään niin kuin sen tietyn surun dissaaminen, jos sitä joskus toisille luottamuksella jakaa. Eikö reippauden rooli voisi olla orvon koko totuus, eikö voisi vain hyväksyä elämänsä raamit ja olla onnellinen?

Kauniita elämiä on monenlaisia, myös tällaisia. On silti kiinnostava kysymys, millaista stooria voimaantuva orpo mallittaa, jos normimallia ei saa liimattua oman elämän päälle, vaikka miten reunoista leikkelisi.

Miten me voisimme olla lempeästi ja rohkaisevasti läsnä itsellemme ja toisillemme? Vaikka emme sitä tietäisikään, jollekin toiselle koti voi olla niissä ohikiitävissä läsnäolon hetkissä, joissa me näemme ja aavistamme toisissamme epäilmeistä kauneutta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *