68. Todentuntuisista tarinoista ja ajattelun ilmapalloista

Sain hienon oivalluksen. Kerron siitä tässä, jotta varmemmin muistan sen, kun taas kipuilen tarinoideni kanssa kohdatuksi tulemisen kanssa.

Jason Silva puhui videollaan tieteellisestä ja runollisesta totuudesta. Siitä kuinka ihmiset ovat kautta aikojen jäsentäneet elämää ja ajatteluaan tarinoiden kautta. Tarinoissa ja elokuvissa on sepitettyjä valheita, joista ihmiset kuitenkin löytävät kukin itselleen merkityksellistä totuutta. Epätarkkuudestaan huolimatta tämä tarinankerrontamme lohduttaa ja muuttaa meitä – ja joskus myös toisia. Samalla se täydentää tieteellistä totuutta ja tekee elämästä elämisen arvoista.

Olen miettinyt, mikä siinä on, kun pähkäilty totuuteni on niin vahvaa ja voimallista, että se kantaa minut vaikka yksinäisimpien erämaiden halki, mutta jos joku katsoo sitä kyseenalaistaen, se murenee ja itsekin ihmettelen, miten kummassa ajattelun ilmapallostani niin nopeasti menikin ilmat pihalle.

Tämä todentuntuisen tarinankerronnan ajatus sen selittää – että kertomukseni ovat minulle riittävän totta, kun taas muut katselevat niitä omien faktojensa ja fiktioidensa valossa – ja henkilöstä riippuen sietävät ja vaalivat eri asteisesti sitä, että meillä voi ja saa olla erilainen näkemys elämän runollisista totuuksista.

Arkikeskustelussa erimielisyyden hento konflikti on hyväksikin, mutta esimerkiksi coaching-keskustelussa on nimenomaan tärkeää mennä asiakkaan kartalle katselemaan, millaiset tarinat, totuudet ja valheet siellä jäsentävät maailmaa. Jos hyökkää asiakkaan tarinaa vastaan, hän menee puolustuskannalle ja hänen ilmapallonsa ehkä lässähtää, eikä hän kykene tarkastelemaan oman ajattelunsa voimavaroja ja viisautta.

Miten voisimme kuunnella ja kuulla toisiamme kiirehtimättä olemaan jotain mieltä toistemme asioista? Millaista tukea ja peilausta toinen meiltä kaipaisi?

Kysyn tässä samalla itseltäni, että miten minä turhautumatta ja puolustuskannalle ajautumatta osaisin olla oman totuuteni puolella ensi kerralla, kun joku sanoo, että ‘älä nyt noin ajattele’ tai ‘älä ole itsellesi noin ankara’?

Toivon, että muistan silloin tämän, vedän syvään henkeä ja hymyilen, ennen kuin vastaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *