93. Vaikeuksista voittoon

Luin tänään Hesarin jutun Dome Karukosken uudesta kirjasta, joka kertoo hänen matkastaan Pohjois-Espoon peltojen keskeltä Hollywoodiin. Dome on kulkenut elämässään vaikeuksista voittoon, luonut ja etsinyt oman tiensä ja uskonut vankkumatta itseensä ja tekemiseensä. Arvostan!

Niin tärkeä kuin vaikeuksien selättämisen draaman kaari aiheena onkin, vaikeuksistaan ja voitoistaan ei ole välttämättä helppo kertoa muille. Milloin se on synkistelyä, milloin tekopirteää hippeilyä. Usein tarvitsemme ja kaipaamme kertomiseen muilta paljon rohkaisua ja tukea – hyvää peilausta.

Silti oikein ikinä ei tunnu olevan oikea aika kertoa raskaimpia juttujaan, kun pienenkin kertomisen kanssa saa tehdä niin ison työn ja silti kokea, ettei tule kuulluksi sillä tavalla kuin tarkoitti. Se on ihmisyyttä sekin ja olen kokeillut sen sijaan levätä siinä oivalluksessa, ettei minun polkuni ehkä olisikaan maailman muuttamisessa adversity-tarinoillani.

Olin tänään mukana suunnittelemassa erästä tapahtumaa, johon tarvittaisiin motivaatiopuhuja ja aloin leikkiä ajatuksella, että pitäisikö minun tarjoutua siihen. Aika monta vuotta olen kuitenkin visioinut puhumista kasvusuunnakseni, mutta seissyt silti visusti kynnyksellä.

Olen kyllä huomannut vuosien varrella, että luotan ääneeni aina enemmän, mutta silti tuntuu, etten sittenkään tarpeeksi. Tutkan alla on turvallista, mutta tämän vuoden tutkimusmatkassanikin on kyse kasvusta sieltä pois.

Olisikohan osuvin tavoite tälle toiselle kvartaalille, että kirjoittaisin joka viikko yhden motivaatiopuheen, joita jakaisin videona kiinnostuneille? Kiinnostaisiko teitä? Se on kyllä melkoisen pelottava ajatuksenakin, mutta ehkä se olisi kuitenkin just eikä melkeen nyt se juttu. Kaivaa ne timantit oman elämän tuhkaämpäristä, kun siellä niitä paljonkin on. Ja ihmetellä sitten, mitä uutta ajattelua siitä syntyy.

Henkinen hauiskin kasvaa vain treenaamalla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *