96. Unelma kukoistuksesta

Olen nuoresta asti ollut etsijä, kukoistuksen unelmoija. Olen kuullut sen kutsun ja kokenut hellittämätöntä vimmaa etsiä sitä elämääni, vaikka en ole tiennyt, mitä se edes on, mistä sitä voisi löytää (ja voinko minä, kaikesta huolimatta) ja vaikka nuorena elin ennemmin pahoinvoinnin kuin rakkaudellisen huolenpidon keskellä, joka minulle on aikuisiällä tullut ihanalla tavalla tutuksi.

Minulle tämä näyttäytyy niin, että olin pitkään kyyristyneenä elämäni painolastin alle ja turvallisuushakuisesti taistelin vuosikaudet sen varmistamiseksi, että ylipäätään selviän elämästäni ensin hengissä. Olin hiljaa ja huutelin muuten.

Samaan aikaan olen aavistanut itsessäni sellaista lahjakkuutta, potentiaalia, valoa ja voimaa, joka ei siinä säästöliekillä kituuttaessa päässyt lainkaan näkyviin muulle maailmalle. Olen nähnyt sen itsessäni, mutta muut ovat nähneet siitä vain vilauksia, enkä ole saanut sitä ulos, pintaan ja ilmaistuksi sillä tavalla kuin voisin. Ääni on juuttunut kurkkuun ja olen antanut suunvuoron muille.

Minua on sitten – luonnollisesti – kohdeltu sinä säästöliekkinä kuin se olisi ainoa totuuteni ja kysytty, että eksä vois vaan olla “tollanen kuin oot”? Miksi pitää hakemalla hakea muutosta ja kasvua? En ole ehkä osannut siihen aina vastata, mutta etsimistä en ole koskaan lopettanut.

Koska tuleen ei voi jäädä makaamaan. Koska matka on vielä kesken. Koska minua ei voi kukaan auttaa, jos en itse ota vastuuta itseni auttamisesta. Koska minua ei voi auttaa, jos en ensin itse opi uskomaan olevani avun ja tuen arvoinen (joillekin tämä osa on itsestään selvempi kuin meille kotikaltoinkohdelluille).

Elämän ihanuus on siinä, että jos me itse näemme vision muutokselle ja lähdemme sitä kohti, niin meitä on vaikea pysäyttää. Se kysyy itsetuntemusta, rohkeutta ja joskus tiukkojakin rajoja.

Tukea ja rakkautta aina löytyy, vaikkei välttämättä niiltä samoilta läheisiltä, jotka eivät tajua kukoistuksen unelmaa, vaan kysyvät, että eikö voitais nyt vaan seistä tässä päällään – niin kuin tähänkin asti.

Laivoja ei kuitenkaan ole tehty seisomaan satamassa. Hyvä elämä on kasvua ja virtaavaa liikettä, joka johtaa eteenpäin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *