108. Minustako kirjailija?

Olen tänään huomannut innostuvani, jälleen kerran, kirjan kirjoittamisesta. Olen aloittanut kirjan kirjoittamisen ensimmäisen kerran ehkä viisi vuotta sitten, mutta lannistunut viimeistään miettiessäni, mikä kustantaja ottaisi kirjani kustannusohjelmaansa – vaan mistäpä sitä kunnolla kokeilematta tietää.

Olen nyt alkuvuodesta saanut niin paljon rohkaisevaa palautetta erilaisista teksteistäni, että ehkä niitä voisi vihdoin muotoilla vähän pidempäänkin formaattiin. Lämmin kiitos kauniista sanoista kaikille!

Linjasin tänään, että kirjoitan rinnakkain kaksi kirjaa ja tein molemmille alustavat kirjan kannetkin – tuli hienot!

Ensimmäiseen kirjaan koostan näkökulmia pahoinvoinnin karsimisesta ja toiseen hyvinvoinnin sallimisesta, kun näiden molempien kirjojen lauseita minussa sikin ja sokin on. Hyvinvoinnin sallimisesta minulla lienee vuoden mittaan uudella tavalla myös omakohtaista kokemusta ja sanottavaa.

Minulle tietyt kirjat ovat olleet eri kohdissa elämää tärkeitä peilejä, joita olen voinut selata arasti kirjaston hyllyjen välissä silloin, kun kynnys jonkin kirjan lainaamiseen työntekijän nähden oli vielä liian korkea.

Ne kirjat keskustelivat kanssani ajatuksista, joita en ollut kuullut kenenkään muun pohtivan, mutta kirjoista sain tiedon, etren ole yksin ja että joku muukin on järkeillyt ja kokenut elämän samankaltaisesti kuin minä.

Sellaisen kirjan minäkin haluaisin kirjoittaa, että edes yksi ihminen kokisi sitä lukiessaan, että.tässä maailmassa on muitakin syvästi pohtivia ja sinnikkäästi pärjääviä, mutta että meidänkin elämässämme on toivoa, rakkautta ja joskus epäilmeistäkin kauneutta.

Aiemmalla kirjallisella elämänmuutosprojektillanikin tiettävästi muutin ratkaisevalla tavalla ainakin yhden tai ehkä monenkin ihmisen elämänkulkua. Sillä tiellä on hyvä jatkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *