112. Elämänmuutos vaatii aikaa

Eilen illalla valvoin tavallista pidempään – alkuvuonna uni on tullut aina nopeasti, mutta eilen ei. Kun sain mielessäni käsiteltyä valmiiksi yhden stressin aiheen, mieleni valtasi toinen. Kun se oli pohdittu selväksi, oli kolmannen ja vielä neljännenkin vuoro. Taisin viettää ajatuksissani pyörien montakin tuntia.

Viime kvartaalilla elämän rytmitykseen liittyvä muutos sujui yllättävän helposti ja aika meditatiivisestikin, jos niin voi sanoa. Ei ollut tällaista ärsyketulvaa, eikä ulkoista kohinaa, ennen kuin vasta maaliskuulla, jolloin rytmiin liittyvä ajatustyö taas oli jo tehtynä ja saatoin suunnata ajatusenergian koronan synnyttämään aaltoiluun ja erilaisten verkkokohtaamisten käynnistämiseen.

Kvartaali tässä jo kuitenkin vaihtui ja valitsin uudeksi teemakseni kukoistuksen ja ammattipuhumisen, jotka vaativat toimintakeskeisyyden sijasta todella paljon ajatustyötä. Hyvä muistutus taas itsellekin, että täysin uusi ajattelu kuluttaa yllättävästikin energiaa.

Yölliset oivallukseni liittyivät siihen, että minun täytyy nyt varata tälle ajatustyölle ja hyvän energian vaalimiselle paljon aikaa – selvästi enemmän kuin tähän saakka, muuten homma jää puolitiehen ja tämä minun on tärkeää tehdä hyvin. Tästä muutoksesta olen kuitenkin ainakin vuosikymmenen haaveillut.

Työt menevät toki aina edelle, mutta entäs kaikki verkostomiitit ja webinaarit, jotka sinänsä ovat keveitä mutta joihin menee äkkiä paljon aikaa – etenkin kun ne toistuvat viikosta toiseen ja ehkä vielä pitkällekin loppuvuoteen. Yksittäisen viikon venymiset eivät haittaa ja innostus antaa ihanasti virtaa.

Asioiden kertymät kuitenkin näkyvät tässäkin selvästi. Samoin kuin hyvät arjen valinnat kertyvät hyväksi oloksi ja energiaksi, toistuvat kalenterimenot ja pikkuisen turhan täydet viikot saattavat kuin huomaamaatta muuttua ilon hippusista stressin aiheiksi, jos päälle tulee vielä isompia töitä tai jotakin muuta, mikä itseä erityisesti haastaa. Tähän aikaan sellaistakin tuntuu liittyvän tavallista enemmän.

Pidennetyille omille kävelylenkeille palaaminen on nyt kyllä ihan must. Ja jos tuntuu, ettei ehtisi, niin on syytä astella vielä vähintään pari kilometriä ekstraa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *