113. Tee työt ja anna itsellesi lupa levätä

Minulla oli tänään tosi hyvä päivä. Ajatukset ovat kyllä liidelleet uusilla, hämmentävilläkin tangenteilla, joita on vaikea pukea sanoiksi, vaan sitäpä se usein on, kun uutta tapahtuu.

Olen eilen ja tänään hoitanut myös tavallista isomman työmäärän, joten aloin heti aamusta työstää päivän hommia topakkaan tahtiin. Lounaan jälkeen jatkoin vielä pari tuntia ja sitten sain hetkellisesti pöydän kokonaan tyhjäksi. Olin jo aiemmin tuumannut miehelle, että lähden metsään pitkälle lenkille, kun päivä on pulkassa.

Aurinko paistoi ihanasti, linnut lauloivat, eikä metsässä ollut ketään muuta. Pitkä lenkki pitkästä aikaa teki niin hyvää.

Olin päivän mittaan ajatellut, että sukellan illalla vielä muutaman kukoistuskirjan sivuille, mutta kotiin palattua en sitten jaksanutkaan, vaan öllöilin koko illan jotakin satunnaista. Yksi keskinkertainen leffakin tuli katsottua, mutta Mark Wahlbergilla on kumma taito tehdä heikoistakin stooreista ihan katsottavia.

Kävelyllä ja päivän mittaan olen tuuminut eteenpäin suuntaavaa ja vetäytyvää energiaa vuorovaikutustilanteissa ja miten me näkyvät omassa olemisessa. Huomaan, että joskus olen kovastikin äänessä, kun taas toisinaan annan vain muiden puhua ja keskityn tarkkailemaan, kyselemään ja kuuntelemaan. Ehkä coachin työ on myös vahvistanut sitä puolta minusaa.

Mitä sinä voisit nyt oivaltaa omista aktiivisemmista ja passiivisemmista vuorovaikutuksen malleistasi? Oletko jossain roolissasi enemmän esillä ja äänessä kuin jossain toisessa? Millaisia kohtaamisia näistä toimintatavoista syntyy – olisiko sinulla niissä kasvun varaa? Miten voisit toimia ensi kerralla paremmin?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *