116. Isot kysymykset itselle

Heräsin tänä aamuna jostain syystä niinkin aikaisin kuin klo 4.30 ihan pirteänä, joten nousin ylös. Näin jotakin superkummallista seikkailu-unta, jossa mun kävi onneksi kuitenkin ilmeisesti ihan hyvin.

Viideltä aamulla hereillä ollessa en keksinyt hipihiljaisessa talossa, muun perheen nukkuessa, muuta ohjelmaa kuin juttuhetken muistikirjani kanssa. Nää on itsecoachingkysymykset on siitä jänniä, että koskaan ei tiedä, millaiseksi vastaus muodostuu.

Pari vuotta sitten esimerkiksi päätin luopua isosta, pitkäaikaisesta sydämen projektistani, kun vastasin täysin yllättäen eräänä sunnuntaiaamuna itselleni, että on aika päästää irti siitä. Se oli sitten pitkälti siinä.

Kun se selkeys tulee, asiat alkavat rullata kuin itsestään ja vanhoilla raiteilla jatkaminen tulee mahdottomaksi. Toisaalta sen selkeyden odottelu myös turhauttaa, vaan ei se silti ole kiirehtimällä hoputettavissa.

Siinä mielessä on siis jännää esittää itselleen näitä kysymyksiä, mutta mitäpä sitä muuta aamuviideltä tekisi – siis kun ei ole ns. Aamuviiden klubilainen(tm) tai sellaiseksi pyrkivä.

Oletko sinä kysynyt itseltäsi isoja kysymyksiä – ja päätynyt antamaan niihin isoja, outoja, yllättäviäkin vastauksia? Mitä sinä elämältäsi haluat?

Jos mikä vaan voisi olla millä tavalla vaan, niin miten toivoisit minkä vaan olevan? 🤔

Siemaan tässä vähän teetä ja sitten päästän kynän vapaaksi. Saa nähdä, millaisia vastauksia minussa tälle keväälle ja elämän isommillekin linjoille nyt lymyilee.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *