117. Vanhat, huonot tavat

Olen nyt viikon aikana ajautunut taas juomaan kahvia, niin kirjoitan nyt vähän siitä. Nuorempana käytin kahvia ennemmin elintarvikkeena kuin nautintoaineena.

Saatoin juoda kahvia miten paljon vaan ja mihin aikaan vaan, enkä kokenut, että yökahvitkaan olisivat vaikuttaneet nukkumisiini. Söin huonosti, mutta kahvin takia ei ollut nälkäkään.

Olen ehkä noin neljän viime vuoden aikana lopettanut kahvin juomisen pitkäksi aikaa, yli vuodeksikin kokonaan, enkä silloin ole kahvia kaivannut. Nytkään en sitä varsinaisesti kaivannut, mutta jostain syystä sitä itselleni keitin ja jatkoin sitten seuraavina päivinä. Nyt viikonloppuna olen juonut kahvia varmaan viisi kuppia päivässä.

Entisenä kahvin suurkuluttajana ja rakastajana on outoa todeta, että kahvi ei maistu hyvältä, se ei piristä eikä siitä tule yhtään hyvä olo. Oikeastaan olen ollut viime päivinä nuutuneempi ja väsyneempi kuin koko alkuvuonna yhteensä. Sitten sitä miettii, että keitänpä kahvia, kun se piristää, mutta nuutumus vain lisääntyy.

Ehkä tämä on hyvä kokeilu kuitenkin, koska selvästi kahvin juomattomuudella on väliä. Olen tässä silti tänään ajatellut, ettei tee mieli kahvia (pääkin on ollut kipeä), mutta olen sitä silti juonut. Nopeasti se näemmä tavaksi tulee ja koukuttaa.

Tämän päivän jälkeen saa nyt kuitenkin taas loppua – onneksi tuo vanha kahvin vaikuttamattomuus toimii myös niin, että voin milloin tahansa lopettaa kuin seinään, eikä sekään juuri vaikuta. 👍

Onko teillä kokemuksia kahvin lipittämisen lopettamisesta tai kahvin vaikutuksista suuntaan tai toiseen?

(Kerron viikolla sitten, että palautuiko olo takaisin virkeäksi ilman kahvia. Nuutumuksen puoliintuminen saattaa ottaa muutaman päivän kuitenkin.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *