124. Oman tarinansa kertominen

Haluaisin jo siirtyä sulavasti paradokseista ja tuulimyllyistä keveämpiin aiheisiin. Olen viime päivät kuitenkin touhuillut ilman inspiroivia herätteitä ja ajatukseni ovat viipyilleet aiempien kirjoitusten taajuuksilla, niin jatkan samoilla linjoilla.

Olen taistellut itseni kanssa jo pian 10 vuotta puhuakseni pahoinvoinnin karsimisen teemasta, mutta silti revin jatkuvasti itseäni niistä tarinoista irti. Sanovat muut mitä vain, ulkoinen paine vaikenemiseen on olemassa ja itsellekin puhuminen tuntuu riskiltä, jota en haluaisi ottaa, vaikka koen myös ilmaisemisen vimmaa.

Tärkein kysymys kuitenkin kiteytyy yleisöön, jolle viesti on suunnattu. Jos murehdin niistä ihmisistä, jotka ovat eläneet ns. tavanomaisemman elämän, eivätkä yhtään tiedä, mistä puhun, sanat juuttuvat kurkkuuni. En tiedä, miten heille selittäisin selittämätöntä, joten on helpompi olla hiljaa.

Jos taas suuntaan kaiken huomioni niihin ihmisiin, vertaisiin, jotka tunnistavat kuvaamani ilmiöt puolestakin sanasta ja voivat saada sanoistani rauhaa ja lohtua sisäiseen yksinäisyyteensä (jota tätä kokeneilla väistämättä on), puhuminen tuntuu merkitykselliseltä.

Paljolti tästä syystä olen halunnut kehittää tarinankerturin palvelujani, sillä ymmärrän oman autenttisen tarinansa jakamisen ja sanallistamisen arvon, mutta tiedän, miten haastavaa se voi olla.

Toiveeni on ollut ja haastateltavani ovat myös siitä antaneet palautetta, että olen tarjonnut lempeän ja luottamuksellisen peilipinnan mille tahansa tarinalle, jonka kertoja on halunnut pukea sanoiksi.

Vaikka oman tarinani sanat omassa ilmaisussani vielä paikkaansa etsivätkin, minun on ammattisanallistajana helppo löytää punaisia lankoja ja kiteytyksiä asiakkaan poukkoilevallekin kerronnalle.

Toisaalta tarinamme kertominen vaatii kuulevan korvan ja toisen ihmisen, jolle voimme sen luottamuksella jakaa. Ilman kuulijan tai lukijan peilausta kertoja jää tarinansa kanssa yksin, jolloin tarina kertojan kannalta jää yhä kertomatta.

Olen päättänyt työstää keväällä nämä arkailevat ajatukseni keynote-puheiksi, niin itsekin saan tietää, mitä sanoisin. Sitten voin vihdoin päättää, että voiko ne puhua julkisesti ääneen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *