131. Tyhjä paikka sydämessä

Tämä (äitien)päivä edustaa minulle kaikkea sitä, mitä minä elämänmuutoksen opein ja keinoin en voi muuttaa, ihan sama, mitä minä teen.

Kysymys “Miten kerrotaan hyvän elämän hyvä stoori, jota ei voi keksiä?” on tänään tapetilla enemmän kuin vuoden muina päivinä yhteensä, ehkä joulua lukuun ottamatta.

Kohdatessaan uusia ihmisiä ja tutustuessaan heihin, ihmiset alkavat hyvin äkkiä kertoa äitiyden tarinoita – ja samalla kertoa omaa tarinaansa.

He kertovat oman äitinsä, isoäitinsä, oman äitiytensä – tai elämänsä naisten tarinoita. Ne ovat maailman salonkikelpoisimpia ihmisyyden tarinoita, jotka sopivat niin valtiovierailuille, Finlandia-talon bisnessummittien lavoille kuin arkisiin kohtaamisiin toistemme kanssa.

Äideistä on aina lupa puhua. Vaikka äidin kanssa riitelisi ja rakastaisikin, niin senkin voi sanoa käytännössä kelle vaan.

Mutta entä jos oma tarina on äidittömyyden tarina? Jos äidin kanssa on välit poikki? Jos sillä kohtaa on tyhjä paikka sydämessä? Voiko sen kertoa – osana maailman tavallisimpia ihmisyyden tarinoita? Ja millaista tarinaa silloin itsestään kertoo?

Kohdallani vaikein ja välttämättömin päätös on ollut aikuisen orpouden valitseminen. Päätin sen valinnan hetkellä kasvaa aikuiseksi, kantaa täyden vastuun elämästäni ja ruveta itse itselleni siksi äidiksi, joka hellii minua ja huolehtii, että rakkaudeton kohtelu on loppu nyt ja että siitä ei enää ikinä jousteta.

Sinä hetkenä sisäinen lapseni otti minua kädestä tiukasti kiinni. Se oli odottanut minua tosi kauan.

Silti mitä ikinä teenkin, niin monelle itsestäänselvää elämän mittaisen rosoisen, mutta silti kauniin rakkaudellisuuden tarinaa minä en voi itselleni keksiä ja kehittää.

Mieluiten sivuutan koko aiheen, mutta kun maailma niin auliisti puhuu äideistä(än), äidistä puhumattomuus myös paistaa rivien välistä. Arkinen äititarina sekin silti on, jos se sitä on.

Aikuinen ystävyys äidin ja lapsen välillä on yksi elämän kauneimpia asioita – onnea tänäänkin kaikille, joilla sitä iloa ja onnea elämässään on. Mitä enemmän sitä ja turvallista aikuisuutta meillä on, sitä enemmän maailmalla on toivoa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *