136. Älykkyyden ihanuus ja vaikeus

Taannoin psykologi Juho Toivola meiltä Lempäälästä kutsui podcastiinsa haastateltaviksi ihmisiä, jotka läpäisisivät Mensan testin eli joiden älykkyysosamäärä on yli kaksi keskihajontaa yli populaation keskiarvon.

Kuuntelin tänään Älykkyyden äärirajoilla -podcastin ensimmäisen jakson, jossa oli haastateltavana hyvinvointikirjailija Mitra Vasara. Haastattelun pohdinnat herättivät paljon ajatuksia ja kuulostivat myös monella tapaa aika tutuilta.

En tiedä, läpäisisinkö itse testiä, vaikka joskus olen kotitestiä kokeillutkin. Ehkä tämän #kympintyttöjaylpeäsiitä-teemavuoteni aikana sekin voisi olla syytä selvittää.

Mitra puhui haastattelussa tietystä ulkopuolisuuden tunteesta, joka syntyy, kun hahmottaa asioita eri tavalla kuin muut, kokee vaikka opetussisällöt helpoiksi tai näkee ilmeisiä ratkaisuja, kun muut vasta tuumailevat.

On jännä ilmiö, että on ookoo olla hyvä jääkiekkoilija, muusikko tai kokkaaja, mutta itsensä älykkääksi (nopeasti ja laajasti tiettyjä asioita hahmottavaksi) mieltäminen koetaan ylimieliseksi. Olen aina oudoksunut koulun hikarihuutelua, vaan ehkä se on asioita, joita ei ole tarkoitus käsittää.

Emmekö me kaikki silti hyötyisi siitä, että lasten lahjakkuuksia tuettaisiin kouluissa ja jokainen kehittyisi mahdollisimman hyväksi siinä, missä on luontaisesti hyvä?

Kenen etu on, että älykäs lapsi ja nuori oppii, että vähimmällä pääsee ja vähiten sanomista tulee, kun sohii vähän sinnepäin ja silti saa hyviä arvosanoja? Entä jos useammin joku rohkaisisi, että hei, susta on paljon enempäänkin, kehitä vaan taitojasi ja mene niin pitkälle kuin pääset? 😊

Missä kohtaa tulee se kohta, jossa onkin ookoo rohkaistua tutkimaan omia vahvuuksiaan ja potentiaaliaan? Onko se kotona, koulussa, työssä vai ehkä yrittäjäksi ryhtyessä?

Omalla kohdallani oikeastaan vasta yrittäjyys on saanut minut pohtimaan, että kukaan ei hyödy, jos pidän kynttilääni ja osaamistani vakan alla. Jos olen hiljaa, yritykseni ei näytä tai kuulosta minulta, eivätkä asiakkaat tiedä yrityksestäni tai siitä, miten voin olla heille avuksi. Käsijarru päällä ajamalla ei tule ainakaan sanomista.

Ehkä silti parempikin vaihtoehto on olemassa. 😊

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *