138. Nyt vai joskus toiste?

Tänä aamuna meillä kotona keskusteltiin asiasta, joka on ollut tarkoitus hoitaa, mutta johon ei ole saatu tartuttua. Kysyin sitten, että hoidetaanko se nyt alta pois vai joskus toiste? (Päätettiin tässä tapauksessa, että toiste.)

Aloin miettiä, että lopulta elämässä vain ne asiat, jotka priorisoimme tekemisen arvoisiksi NYT, tulevat varmasti tehdyiksi. Vaikka tekisimme ne huomenna tai ensi kuussa, ovat ne tekemisen hetkellä nyt työn alla.

Sellaisina hetkinä, kun olen kokenut eniten levollisuutta ja työn imua, olen tajunnut keskittyneeni voimakkaasti juuri tähän hetkeen. Siihen, miltä minusta tuntuu nyt ja mitä voin tehdä nyt.

Eilisten muistelu ja huomisista haaveilu harvoin maadoittaa meitä siihen, mikä juuri nyt on tärkeää. Toisaalta voimme visioida ja valmistella myös huomista, mutta sekin meidän täytyy ankkuroida tähän hetkeen – siihen, mitä voimme tällä hetkellä ja tänään tehdä.

Me kaikki tiedämme, miten paljon tehoa on kuntoilun aloittamisella ensi viikolla tai millä tahansa hyvillä ja hyvinvointia lisäävillä asioilla, joita lykkäämme parempaan hetkeen. Tai ehkä odotamme, että joku muu tekee ensin jotain, jotta emme ole yksin tekemässä.

Kun alamme vain rohkeasti ja sinnikkäästi tehdä meille tärkeitä asioita, niin hyvää ja rohkaisevaa seuraa löytyy matkan varrella. Näin uskon vakaasti, vaikka aluksi tekeminen voi olla yksinäistäkin.

Mistä sen tietää, milloin on oikea hetki? Ei sitä tiedäkään, pitää vain luottaa siihen, mitkä asiat kokee tekemisen arvoisiksi.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tärkeät asiat jäisivät kokonaan tekemättä? Entä jos olisit viiden vuoden päästä tässä samassa tilanteessa itsesi ja elämäsi kanssa? Mitä ajatuksia se herättää?

Jos tästä tulisi sinun tähänastisen elämäsi hienoin päivä, mitä sinä sanoisit, tekisit tai ajattelisit juuri nyt?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *