159. Pienet purot ja vuolaat virrat

Kokeilen laatia tämänpäiväisen tekstin uudella tavalla. Olen ainakin 150 tekstiä näpytellyt kännykältä suoraan Instagramiin ja kopioinut jutun sieltä muihin medioihin.

Kopioin eilen ja tänään tähänastiset päiväpostaukseni Word-tiedostoon ja samaan kirjapohjaan, jota nyt muutenkin käytän. Kirjoitan tämän tekstin siis ensin Wordiin ja vien tästä sitten muualle.

Uskoisitteko, että kirjoitettuani tähän mennessä 158 postausta, joissa on kussakin 230-280 sanaa, minulla on koossa jo 40 000 sanaa vain näistä teksteistä. Se olisi jo kirjan verran ja vuosi ei ole vielä edes puolivälissä.

Tämä vahvistaa eilistä oivallustani siitä, että ei yhteen kirjaan vaadittavan tekstimäärän aikaansaaminen ole minulle ammattikirjoittajana isokaan juttu. Olen tehnyt koko kirjoittamisen itselleni turhan vaikeaksi – vaikka aiemmin en olisi ehkä edes ollut valmis kirjailijaksi.

Rohkaistuminen on kohdallani tapahtunut nopeasti, tämän alkuvuoden aikana ja näiden tekstien kautta. Tätä ennen olen välttänyt postaamasta Facebook-seinälläni mitään Public-asetuksella ja nyt on jo luontevaa julkaista mitä tahansa tärkeäksi kokemiani kirjoituksia niin.

Pieni askel Facebook-universumin näkökulmasta, mutta merkittävä nytkähdys eteenpäin minulle.

Mitä pientä tai isompaakin sinä voisit kokeilla viedäksesi unelmaasi tai kutsumustasi eteenpäin? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos soitat yhden puhelun, kirjoitat kirjeen tai julkaiset tekstin?

Usein me odotamme muilta lupaa toteuttaa itseämme, mutta emme kerro odottavamme. Jätämme sen muiden arvattavaksi ja soimaamme itseämme, jos lupaa ei kuulu.

Lopulta hoksaamme, että suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta, olemmeko me hiljaa vai emme. Meillä on yhtä lailla lupa olla hiljaa tai äänessä – äänellämme on silti voima koskettaa jotakuta toista ehkä isostikin.

Pienille puroilleen kannattaa siis antaa mahdollisuus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *