167. Hitauden opettelua ja sietämistä

Monille meistä tämä kevät tuonut mukanaan hitauden ja tyhjäkäynnin kohtaamista. Mielemme seikkailee suunnitelmissa, mutta tavallisen sapluunamme sijasta saatamme miettiä, että tämän asian teen tilaisuuden tullen lähivuosina, eikä lähikuukausina, niin kuin normaalisti.

On jännä ajatus, ettei alkukesä tunnu tällä kertaa oikealta ajalta lyödä lukkoon esimerkiksi ensi talven matkoja. Tai että jokin asia, jonka saattaisimme muuten toteuttaa nyt nopealla aikataululla, onkin ehkä paremmin ajankohtainen ensi vuonna tähän aikaan.

Muistan etäisesti haaveilleeni alkuvuodesta osallistumisesta kirjoituskurssille Pohjanmeren saarilla Saksassa. Siitäkin on kuin pieni iäisyys.

Millaisia suunnitelmia sinulla oli tälle keväälle ja millaisen kevään sait?

Moni suunniteltu asia jäi toteutumatta ja tulevat seikkailut ovat kulman takana – odottamassa löytämistään. Vieläkin me saatamme kokea olevamme välitilassa kaiken ei-toteutuneen ja kaiken vasta avautuvan, vielä konkretisoitumattoman välimaastossa.

Olen elämässäni niin monia vuosia sinnikkäästi ja lehmänhermoisesti odottanut, että olisi vihdoin uuden aika, että tämä jakso on melkein mennyt kuin vanhasta muistista. Kuitenkin vain melkein, kun energia pyrkii kuin itsestään ohjautumaan tekemiseen. Saan aika paljon toppuutella itseäni, että nyt ei ole vielä isojen peliliikkeiden aika, vaikka ne kovastikin kutsuisivat.

”Niin kauan kuin päätöksen tekeminen tuntuu vaikealta, ei ole oikea aika tehdä päätöstä ollenkaan. Kun asioita on selvitelty riittävän pitkälle, päätökset muuttuvat itsestään selviksi”, sanoi joku joskus jossain. Se lause on tarttunut mukaani ja muistelen sitä tällaisina hetkinä.

Niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *