171. Nuoren Astrid Ericssonin elämää

Tänään minulla oli tilaisuus tutustua taas yhteen kirjoittaja-aiheiseen elokuvaan, joka kertoi Astrid Lindgrenin tarinaa lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen.

Astrid kasvoi kirkkoväärtin tyttärenä Vimmerbyssä ja ahkeroi perheen mukana maatöissä, vaikka sovinnainen äiti joutuikin usein eläväistä ja villiä tytärtään toppuuttelemaan. Tiukoissa vanhemmissa oli silti joskus leikkisyyttä, kun perhe kävi perunasotaa pellolla tai söi sormin lasten kanssa.

Astridin kirjoittajan lahjat oli huomattu jo kouluvuosina, joten Vimmerby Tidningin Reinhold Blomberg palkkasi tytön vapaaehtoiseksi. Lehdessä Astrid pääsi näyttämään oikeinkirjoitustaitojaan ja kirjoittamaan Remington-kirjoituskoneella, mm. raportoimaan rautatien avajaisista ja junamatkasta knallipäisten herrasmiesmiesten kanssa ainoana naisena. Astrid oli nuoresta asti tasa-arvon kannattaja, monin tavoin edellä aikaansa.

Nuori Astrid lähentyi sotkuisan avioeron keskellä olevan Reinholdin kanssa ja tuli tälle raskaaksi, mistä oli tulla valtava skandaali. Asian salatakseen Astrid lähti Tanskaan synnyttämään sijaisäidin luo, jonne Lasse-poika jäi useiksi vuosiksi. Reinhold ihaili Astridin elämänvoimaa: ”Du är lysande, loista minullekin, tarvitsen sitä”, hän sanoi.

Astrid jäi monin tavoin omilleen, mutta kaikki sanoivat hänelle, että ”sinä pärjäät kyllä”. Ja niin hän pärjäsi. Hän torjui lopulta Reinholdin kosinnan ja päätti hakea pojan Tanskasta luokseen Tukholmaan, tehden sihteerin töitä. Astridin sisäinen tarinankertoja vahvistui, kun Astrid alkoi kertoilla iltasatuja Tanskan koti-ikävästä kärsivälle Lasselle.

Myöhemmät lapsilukijat kiittelivät kirjeissään Astridia siitä, miten eläytyvästi tämä kuvasi lasten maailmaa ja kirjoitti synkistäkin asioista elämänvoimaisesti – he saivat kirjoista rohkaisua olla luovuttamatta, vaikka olisivat olleet nälkäisiä ja yksinäisiä. Pystyihän Peppikin elämään ilman äitiä ja isää.

”Minäkin kirjoitan tarinoita. Kun kirjoitan, kaikki ympärillä tuntuu katoavan. Mutta hyvällä tavalla. Olen yksin maailmassa. Tunnen itseni vapaaksi. Ehkä sinä tunnet samoin”, kirjoitti Lisa-tyttö Astridille. Niinpä, sanoilla on voimaa lohduttaa ja koskettaa itseä ja muita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *