186. Luovuus elämässä ja muutoksessa

Olen viime päivinä lukenut useampaa urheilijoiden ja taiteilijoiden elämäkertaa ja pohtinut samalla luovuuden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksia tässä ihmisenä olemisessa.

Parhaimmillaan kaikki tekeminen ja oppiminen on luovaa itsensä, ilmaisunsa ja potentiaalinsa tutkimista, mutta pitkään meitä on myös opetettu kuuliaisesti ja mekaanisesti toistamaan sitä mitä meille neuvotaan ja mitä meitä käsketään tekemään.

Näin emme opi kuulostelemaan sitä, mitä näkökulmia meistä itsestämme nousee – ja jos niitä kuulemmekin, saatamme sivuuttaa ne, kun ne eivät vastaakaan ulkoa annettua mallia.

Kuitenkin kaikki meidän toimintamme, niin elämässä kuin etenkin muutoksessa on luovaa prosessointia ja jonkin uudenlaisen lähestymistavan kokeilemista. Toki usein me myös kiirehdimme lukitsemaan vastauksia, sillä uusien tuulien haisteleminen ennemmin tuhlailee energiaa kuin säästää sitä ja ihmisluontoon kuuluu keskeisesti energiatehokkuuden tarve.

Monesti sanotaan, että kannattaa opetella asiat kerrasta oikein, kun poisoppiminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa.

Toisaalta omaa tietä tutkiessamme olemme usein silti juuri tämän äärellä, että olemme ensin oppineet jonkin mekaanisen, joukkoon sulautuvan tavan toteuttaa itseämme ja elämää.

Sitten kolmenkympin jälkeen monet meistä ovat nokakkain sen oivalluksen kanssa, että teimme kaiken saamamme mallin mukaan ja niin kuin piti, mutta emme löytäneet siltä polulta omaa onneamme.

Omannäköiselle elämälle ja luovalle tutkiskelulle on ominaista se, että valmiita vastauksia ei ole. Mahdollisia vastauksia on vaikka miten monia ja sitten aikuisen ihmisen on vain käytettävä vapauttaan ja vastuutaan valita oma tiensä. Asiat, jotka hänelle tekevät elämästä elämisen arvoista ja saavat sydämen lyömään nopeammin. Mitä tällaisia asioita sinä olet elämääsi löytänyt?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *