191. Monta elämää yhden aikana

Näihin päiviin on kuulunut elämän moninaisuuden pohdintaa. Olen neljässä vuosikymmenessä elänyt aika monta elämää – elämänvaiheita on tullut päätökseen, kokonaan uusia alkuja on myös useita. Joskus omasta valinnasta, joskus elämän sysääminä.

Parikymmentä vuotta sitten vietin paljon aikaa Saksassa. Matkustelin siellä, asuin siellä, ystävystyin ja rakastinkin siellä, koin olevani vihdoin kotonani siellä. Silti yhä uudelleen jokin Suomessa on pitänyt minua täällä – ensin työ, sitten rakkaus, sitten työ ja rakkaus.

Kun mietin elämän moninaisuutta, näen, että meille jokaiselle olisi niin kovin monta vaihtoehtoista polkua.

On monia erinäköisiä suuria linjoja, joita voisimme vetää, mutta kaikkia niistä emme voi samanaikaisesti saada, vaikka sielumme sanoisi, että tämän kaiken tässä haluan elämääni, niin sitten se olisi täydellistä.

Minä olen vuosikymmeniä tehnyt työtä ja rakastanut Suomessa – aivan yhtä hyvin voisin kuvitella itseni tekemään työtä ja rakastamaan Saksassa, täysin siihen arkeen, kieleen ja kulttuuriin integroituneena. Se voisi jopa olla minulle onnellisin olotila, mistä sitä tietää. Jokin siinä minua loputtomasti kutsuu ja kiehtoo.

Nuorena ajattelin, että muutaman vuoden olen Suomessa töissä ja sitten muutan Saksaan pysyvästi. Ihan vastahan mä siellä olin. Tänä vuonna Saksaan muutosta tulee jo 21 vuotta – onhan sekin tavallaan ”eben erst” ikääntyvän ihmisen aikakäsityksen mukaan.

Tästäkin syystä meillä jokaisella on tosi suuri vastuu itseämme kohtaan elämän suurien linjojen, kuten asuinpaikkojen, työpaikkojen ja ihmissuhteiden valinnassa.

Elämä kyllä sitten rakentuu niiden ympärille ja tempaa voimalla mukaansa, mutta entä jos linjat eivät olleetkaan niitä, joita me itsellemme aidosti halusimme. Otimme kohdalla olevan vaihtoehdon, mukauduimme ja sitten olikin muka liian myöhäistä valita uudelleen.

Millaiset linjat sinä piirtäisit elämääsi, jos ei ole liian myöhäistä?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *