194. Yhdessä tekemisen imu

Viime päiväni ovat täyttyneet näpertelystä. Minun oli tarkoitus tehdä viikonloppuna vähän oikeitakin töitä pihatalkoiden valmistelun ja lajittelu-näpertelyn lisäksi, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Yhdessä tekeminen on jotenkin kerta toisensa jälkeen vaan niin innostavaa. Olemme pojan kanssa käyneet läpi laatikkokaupalla hänen vanhoja legojaan, joita on kertynyt lapsuus- ja teinivuosina ihan kiitettävä määrä.

Aluksi tarkoituksena on lajitella vain vähän, mutta yhdessä tehdessä tulee otettua vielä se kolmas ja viimeinenkin laatikko, niin on kaikki katsottu läpi sitten.

Nyt olemme lajitelleet paloja, ukkoja ja valmiita alusten ja rakennusten osia tuoteperheittäin. Sitten koitamme saada koottua kokonaisia rakennelmia, jotta saadaan selville, mitä osia ehkä puuttuu.

Näin parikymppisenä poika toteaa, että olisi ollut hyvä säilyttää kutakin linnaa ja alusta omassa laatikossaan, niin ei tarttisi setviä ensin isoa kasaa random-paloja. Lapsena niin ei tule ajatelleeksi, että sitten joskus myöhemmin olisi kiva, jos olisi kokonaisia settejä.

Onneksi meillä on talossa monta sinnikästä, sukkelaa ja pitkäpinnaistakin setvijää, niin homma saadaan melko sutjakkaasti etenemään. Tykätään vielä tehdä vähän eri asioita, niin aina parempi.

Olen varastojen ja autotallien raivausprojekteissa ennenkin huomannut yhdessä tekemisen imun. Kun toinen olisi jo valmis luovuttamaan tältä erää, toinen jatkaa ja sitten toinenkin innostuu uudelleen.

Yksinään tehdessä jäisi tekemättä moni asia, joka yhdessä syntyy ilolla ja käden käänteessä.

Mainitsinkin tuossa alussa pihatalkoot, sellaisetkin on meillä tulossa. On tosi palkitsevaa, että useat käsiparit saavat pienessä ajassa ison muutoksen aikaan ja samalla on mukava tehdä jotain konkreettista yhdessä.

Millaisia juttuja sinä tykkäät tehdä yhdessä muiden kanssa?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *