199. Paljonko hyvinvointi painaa?

Kävin tänä aamuna pitkästä aikaa vaa’alla. Vähän jännitti, että mitäköhän se näyttää, kun en ole painoa tarkkaillut. Olen vain syönyt alkuvuonna valitsemani rytmin mukaan ja nukkunut säntillisesti, mutta liikkunut vähemmän kuin haluaisin.

Vähän olen ruoka-aikojeni ulkopuolella napostellut hedelmiä ja pähkinöitäkin, mutta vaatteet eivät ole tuntuneet päällä eri kokoisilta, joten ajattelin, että tilanne ei ehkä ole juuri muuttunut. Eikä se ollutkaan, olen nyt neljä kiloa alle vuoden aloituspainoni.

Jossain kohtaa keväällä olen ollut 600 grammaa alemmassa painossa ja alkuperäinen suuntaviivani oli vielä pari kiloa alempana, mutta tämä koko kevään mittainen tasaisuus on vain hyvä.

Painonpudotuskeskeisyys meillä ihmisillä on oikeastaan aika hassu ilmiö. Vain sillä numerolla on väliä, keinoilla ja itsekidutuksen määrällä ei niinkään. Suurin huijaus on oikeastaan ajatus siitä, että aterioita väliin jättämällä laihtuu.

Toki kalorivaje laihduttaa, jos kaloreita ei ahmi toisessa kohtaa kaksin tai monin verroin takaisin. Se ei silti ole pitkäjännitteinen, hyvinvointia tukeva tapa huolehtia itsestään.

Jos taas laitamme mielemme ja kehomme hyvinvoinnin tärkeimmäksi tavoitteeksi, tavoitelistamme alakohdat muotoutuvat hyvinkin erilaisiksi. Unta, terveellistä ruokaa ja liikuntaa tietysti.

Niiden lisäksi hyviä ihmissuhteita työssä ja vapaa-ajalla. Vähemmän kohinaa, enemmän hiljaisuutta. Enemmän aidosti hyvää tekeviä asioita kuin instant gratification -apinan oikkuihin mukautumista. Ilonaiheita ja nautintoja, mutta ei jatkuvasti liikaa niitäkään. Itseään kuulostelemalla sen tasapainonsa tunnistaa, hyvästä olosta ja levollisemmasta, kirkkaammasta mielestä.

Vaaka ei osaa sanoa kuin faktaa numeroista, kaikki olennainen jää oman ja läheisten kokemuksen varaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *