207. Konmarituksen haaste

Katsoin tänään mieheni kanssa konmaritusvideoita YouTubesta ja innostuin tavaroiden läpikäymisen ja turhan karsimisen ajatuksesta. Minulla on vain sen suhteen iso ongelma, jonka takia se ei onnistu.

Lähtötilanteessa videoiden huoneissa ja taloissa on röykkiöittäin tavaraa ja ihmiset koittavat elää mielekästä ja harmonista elämää tavarapaljouksiensa keskellä. 

Sitten isossa rysäyksessä kaaos muuttuu pelkistetyksi kauneudeksi ja ihmiset kokevat koko elämänsä muuttuvan ja kevenevän sekä tilaa syntyvän läsnäololle ja läheisyydelle.

Tiloista julkaistaan ihania ennen- ja jälkeen-kuvia, joita on hauska katsella. Lopputulosta inspiroivampi on kuitenkin ajatus ja kokemus siitä karsimisen ja järjestyksen luomisen prosessista. Se että tietää, että se jollekin toiselle hankala ja työläs asia olisi itselle mutkaton hahmottaa ja ilo toteuttaa.

Minun tapauksessani ongelma liittyykin juuri siihen, että minulla – elämänmittaisen karsimis- ja konmaritusharrastuksen myötä – ei yksinkertaisesti ole tavarapaljouksia karsittaviksi. 

Tämänpäiväisissä innostuksissani sain vaatekaapista karsittua vain kaksi turhan vähällä käytöllä ollutta paitaa kirpputorille vietäväksi, viimevuotisen työväenopiston kurssiesitteen ja vanhentuneen Lempäälän Yrittäjien valmentajaporukan esitteen. 

Sitten järjestelin loppuja tavaroita hieman eri tavalla. Iloa sekin kuitenkin tuottaa, omalla pienellä tavallaan. Suurten linjojen sijasta minun pitää minimalistina tyytyä pikkuviilauksiin. 

Joskus olen miettinyt, että pitäisi ehkä alkaa ammattijärjestäjäksi ja raivata ihmisten ullakoita ja autotalleja, mutta lopulta isoin ilo syntyy kuitenkin sellaisen turhan karsimisesta, jonka suhteen itsellä on täysi valta päättää, mikä lähtee ja mikä jää.

Oletko sinä karsinut kotoasi turhaa? Millaisia asioita se on tuonut sinun elämääsi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *