35. Sanojen mahtava voima

Olen ollut sanojen rakastaja koko ikäni. Opin lukemaan ennen koulua ja olin lapsena varsinainen lukutoukka.

Kirjastoauton kesätaukoa varten kannoin kotiin kassikaupalla kirjoja – keltaisessa puukahvaisessa kassissa, joita silloin paljon oli. Ahmin toinen toistaan jännempiä seikkailuja, joskus neljäkin kirjaa päivässä. Erityisesti tykkäsin Kolmesta etsivästä, Neiti etsivästä ja Tiina-kirjoista. Äidin Anni Polvat ja muut lukaisin siinä sivussa myös.

Iän karttuessa suhteeni sanoihin muuttui. Opin uusia kieliä – lukiossa kuutta kieltä äidinkielen lisäksi. Sitten suuntasin yliopistolle opiskelemaan monikielistä viestintää. Viimeistään silloin minulle avautuivat eri kielisten sanojen erilaiset ilmaisuvoimat – miten eri kielillä asioita ei vain sanota eri tavalla, vaan sanotaan eri asioita. (Ja ollaan siinä sivussa itsekin vähän eri ihmisiä.)

Nuorena aikuisena löysin myös sanojen syvästi lohduttavan voiman. Kirjaston runokirjahyllyistä löysin peilipinnan niille pohdinnoille, joita minussa elämästä oli. Myöhemminkin olen kokenut, että mikään ei tuota niin syvää riemua kuin huomata toisen sanoittavan kokemusta, jonka kanssa luuli olevansa yksin.

Sanallistaminen on aina ollut minulle helppoa. Jos pystyn jonkin asian ajattelemaan, pystyn myös kiteyttämään sen sanoiksi ja kauniiksi kieleksi. On vienyt kauan ymmärtää, että sanat eivät ole samalla tavalla kesyjä kaikkien käsissä. Että sekin on omanlaisensa supervoima.

Jossain vaiheessa mietin viestinnästä luopumista yritystoiminnassani kokonaan, mutta nyt olen löytänyt uudelleen kotiin sanojen syliin. Yritysten viestinnän ja ihmisten elämäntarinoiden sanoiksi pukeminen on hienointa, mitä tiedän – niin kivaa, että uskomatonta, että siitä myös maksetaan.

Minulle mielten kohtaaminen on kauneinta mitä on. Siihen tarvitaan usein sanoja. Joskus ei tarvita kuin pari sanaa, ja toisen sisimmässä roihahtaa ikimuistoisella tavalla. Sanoilla on kuitenkin terävät reunansa, jotka voivat myös viiltää syvästi.

Jokainen tulkitsee sanoja omalla tavallaan, joten pitää muistaa, että vaikka sanat kinaavat, ihmiset voivat olla samaa mieltä. Silloin pitää kysyä, että miten sinä tämän sanan ajattelit?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *